Moni on päätynyt mukaan kamaritoimintaan vanhempiensa kautta, yleensä seuraamalla heidän jalanjälkiään. Minulle reitti ei ollut aivan samanlainen, mutta vanhemmillani silti oli sormensa pelissä. Vuoden 2014 keväällä he kuulivat paikalliskanavalla radiohaastattelun, jossa kerrottiin nuorkauppakamaritoiminnasta, ja totesivat että tuohan olisi ihan Marin juttu. Olin käynyt lukion loppuun Kuopiossa, mutta seikkaillut sen jälkeen 11 vuotta muualla ennen paluuta Kuopioon vuonna 2013, ja ensimmäinen talvi meni kohtalaisen yksinäisissä tunnelmissa. Eipä niitä vanhoja kavereita paljoa enää täällä asunut, ja yksityisyrittäjänä ei työyhteisöstäkään seuraa ollut. Kissaa ei lasketa.
No, eipä siis muuta kuin koejäsenhakemusta sisään, kesäkuun alussa haastatteluun ja siitä jo parin päivän päästä laidunkauden avajaisiin. Intoa riitti kuin pienessä pitäjässä, mutta kuulin laidunkauden avajaisten tarkoittavan ns. kesälomaa kamaritapahtumista. Voihan höh.
Onneksi toinen kamaritapahtuma oli kuitenkin jo noin kuukauden päästä, ja kyseessä oli legendaarinen Kaljavesj´-risteily. Siellä pääsin tutustumaan useisiin vanhempiinkin kamarilaisiin ja muutamiin muidenkin kamareiden jäseniin. Kaikkia tuntui yhdistävän leveä hymy kasvoilla, ja muistan tuumanneeni, että tästä tulee vielä oikeasti hauskaa.
Siitä eteenpäin vauhtia on piisannut, syksyn kuljin mukana kaikissa kamaritapahtumissa, mihin vain pääsin, ensimmäinen kansallinen kokouskin tuli koettua ja huumaannuttua siitä mahtavasta energiasta, minkä useampi sata kamarilaista saa aikaan. Syksyn kruunasi pikkujouluissa saatu Kuopion Nuorkauppakamarin kunniajäsenten jakama Aktiivisin koejäsen –palkinto, mitä en yhtään osannut odottaa, mutta voi pojat se tuntui hyvältä!
Kerkesin jo syksyllä ilmoittaa myös innokkuuteni hallitusvirkoihin, ja sieltähän napsahtikin LIOn sekä IPROn pestit. Etenkin LIOn roolissa tuli päätä hakattua seinään välillä ihan huolella, mutta onneksi tukena oli ihania kamarikavereita, ja lopulta kehtasi itsekin olla ihan ylpeä aikaansaannoksistaan.
Tänä vuonna olen hoitanut LOMmin pestiä, ja koittanut järjestää monipuolista ja mukavaa tekemistä kamarilaisillemme. Siinä sivussa jotenkin päädyin kummitettavieni kanssa kokeilemaan debatointia, nyt taskussa on kansallinen debatin mestaruus ja keväällä lähdetään Sveitsiin edustamaan koko Suomea. En minä oikein itsekään tiedä, miten tässä näin kävi, mutta missään muussa harrastuksessa tämä ei olisi ollut edes mahdollista.
Ensi vuonna olen kamarimme IND, ja odotan innolla koulutusten järjestämistä sekä itsenikin kouluttamista. Muistan, kun koejäsenhaastattelussa minulta kysyttiin, että kiinnostaisiko minua enemmän kouluttaja- vai johtajuuspolku. Vastasin silloin kouluttajapolku, mutta tässä parin vuoden sisään olen tuumannut, että miksi tyytyä yhteen…mitä enemmän tälle harrastukselle antaa, sitä enemmän tästä itsellenkin saa, ja se on tullut huomattua jo monta kertaa! Haaveenani on päästä joku päivä johtamaan tätä huikeaa kamariamme, josta on tullut minulle semmoinen vähän omalaatuinen perhe, kuten viime pikkujouluissa taisin mennä sanomaan.
Näihin kahteen ja puoleen vuoteen on jo mahtunut valtavasti mahtavia kokemuksia, enkä kyllä hyvällä tahdollakaan keksi, missä muussa harrastuksessa olisin päässyt kokeilemaan muunmuassa sukeltamista, ilmajoogaa, selviytymistä Viron metsiköissä, lehden päätoimittajana olemista, tapahtumien järjestämistä, kouluttamista, puheiden pitämistä, debatointia ja vaikka sun mitä! Unohtamatta tietenkään mahtavia iltajuhlia ja ihania ihmisiä. Maailman paras harrastus.
Mari Hamara
LOM 2016
Kuopion Nuorkauppakamari
